On tunnettu tosiasia, että lapsi kuulee jo kohdussa. Itse huomasin raskauden puolivälin tienoilla, että vauva reagoi varsinkin yllättäviin koviin ääniin potkulla, mutta rauhoittuu tämän jälkeen puhuessani hänelle hiljaa. Vauva oli muutenkin koko raskauden ajan erittäin aktiivinen, ehdin jo huolestua nukkuukko tyyppi koskaan! Lääkärin mielestä ei kuitenkaan syytä huoleen. Mutta vaikka potkut kuinka hellyyttäviä ovatkin, kaipasin rehellisesti sanoen todella usein pientä lepotaukoa! Yritin rauhoitella vauvaa juttelemalla hänelle, liikkumalla eri tavoin, silittelemällä vatsaa ja tietysti musiikin avulla joko laulamalla hänelle tai kuuntelemalla rauhallista musiikkia. Parhaiten on toiminut se, kun laulan itse ja keinun laulun tahdissa hitaasti puolelta toiselle.
Lempilaulujani tähän tarkoitukseen on muutama:
Kaikkein eniten laulan lapselleni tätä “Hush, little baby” -laulun (trad.) muunnosta, johon olen itse keksinyt sanat suomeksi. Mielestäni tässä laulussa on kaunis melodia, ja erittäin rauhoittava vaikutus. Ei mikään ihme, että siitä on tullut niin suosittu maailmanlaajuisesti!
Ole pieni vauvani rauhassa,
turvallista on vatsassa.
Silmät kiinni ja nukkumaan,
äiti on luonasi aina vaan.
Toinen usein laulamani laulu on tämä yksinkertaisuudessaan niin rauhoittava suomalainen lastenlaulu Etana-Elli (trad.)
Etana-Elli,
kannolla kelli,
katseli kuuta mut
aatteli kaikkea muuta.
Kolmas suomalainen tunnettu laulu, jota mielelläni laulan, on Oravan pesä (sävel P.J. Hannikainen, sanat I. Hellen). Parasta tässä laulussa on mielestäni sen rytmillinen keinuvuus ja kaunis sävelkulku.
Kas kuusen latvassa oksien alla
on pesä pienoinen oravalla.
Sen poikaset siinä ne leikkiä lyö,
ja pikku hampahin siementä syö.
Näiden lisäksi meillä on suosiossa on J. Brahmsin tunnettu kehtolaulu, jonka melodia on kauneimpia tuntemiani. Koska mieheni äidinkieli on saksa, jota myös puhumme kotikielenä, olemme laulaneet tätä laulua alkuperäiskielellä saksaksi. Lauluun löytyy kuitenkin myös suomenkieliset, Aukusti Simojoen tekemät sanat.
Tutkimukset osoittavat, että vauvat pystyvät syntymänsä jälkeen tunnistamaan lauluja, joita he ovat kuulleet raskauden aikana. Välillä laulelen myös omasta päästä matkalla keksien, mutta usein yritän pysytellä näissä kehtolauluissa, jotta ne tulisivat lapselle tutuksi. Lapselle voi toki myös soittaa musiikkia levyltä, mutta äidin äänellä on erityisen rauhoittava vaikutus. Eikä ihme, koska äidin äänen vauva voi aistia myös kehonsa kautta. En malta odottaa näkeväni, rauhoittuuko vauva samoja lauluja kuullessaan myös ensimmäisinä kuukausinaan!
Koska pienet vauvat kaipaavat paljon turvaa, rutiineja ja toistoa, pätee myös kehtolaulujen kohdalla “less is more” -periaate. Eli muutama laulu riittää, ja mitä yksinkertaisempia, sitä parempi. Miten monta eri säkeistöä, tai miten monilla eri sanoilla samaa laulua lauletaan on enemmänkin vanhempien tylsistymisestä kiinni. Itse olen esimerkiksi Oravan pesä- laulussa pysytellyt vain ensimmäisessä säkeistössä. Tylsää ei pääse tulemaan rajatun materiaalin kanssa, jos sitä osaa käyttää luovasti. Samaa lyhyttä laulua voi kerrata monin eri tavoin, esimerkiksi muuttamalla tempoa (hitaasti vai nopeasti) tai dynamiikkaa (hiljaa vai kovaa). Pieni vauva kaipaa toistoa ja tuttuutta, eikä varmasti pahastu saman laulun loputtomastakaan kertaamisesta!
Mitkä on teidän tai lapsenne lempikehtolaulu? Lauloitteko lapselle jo sikiöaikana?
musiikkia lasten kanssa 
One thought on “Tuutulauluja vatsalle”