Palmusunnuntai oli eilen, eli pääsiäinen on muutaman päivän päässä! Nyt olisikin hyvä aika alkaa opettelemaan lapsen kanssa pääsiäiseen sopivia lauluja. Tästä postauksesta löydätte pari laulua ja niihin sopivaa leikkiä puputeemalla. Laulut sopivat kaiken ikäisten lasten ja vauvojen kanssa laulettaviksi.
Jänis istui maassa
Tämä laulu on monen lapsen suosikki, sopii kaiken ikäisille, ja on teille varmasti jo tuttu! Itse tykkään laulaa laulusta vain ensimmäistä säkeistöä, koska sen jatko on mielestäni hieman synkkä (ensin jänis on sairaana ja tarvitsee tohtoria, ja lopussa vielä varoitetaan vaarallisesta metsäkoirasta…), mutta loppujakin säkeistöjä voi tietenkin laulaa halutessaan.
(kansanlaulu)
Leikkiohje: Alussa esitetään nukkumista, “hyppää pois” -kohdassa aletaan hyppiä. Pientä lasta tai vauvaa voi hypyttää sylissä tai kainaloista nostellen, leikki-ikäinen voi hyppiä itse. Lisäksi halutessaan “Mikä sull’ on jänönen” -kohdassa voi joko esittää huolestunutta tai yrittää herätellä “nukkuvaa” lapsijänistä. Lauluun saa vaihtelua tempoa muuttamalla: lapsesta on todennäköisesti varsinkin hauskaa yrittää hyppiä tai tulla hypytetyksi mahdollisimman nopeasti!
Pikkupupu loikki
Tämä loru sopii kaiken ikäisille lapsille ja pienillekin vauvoille. Jos “Jäisen pihan poikki” -kohta tuntuu liian talviselta pääsiäisenä, voisi piha olla jäisen sijaan esimerkiksi pieni, suuri, tai kaunis. Tämä on siis loru eikä laulu, eikä siihen kuulu valmista melodiaa.
(kansanloru)
Leikkiohje: Alussa hypitään yhdessä, tai hypytetään lasta sylissä tai kainaloista. “Korviaan se heilutteli”: tehdään käsistä pupun korvat ja heilutellaan niitä, “hännänpäätään keikutteli”: tehdään toisesta käden nyrkistä “töpöhäntä” ja keikutellaan sitä puolelta toiselle. Pienen vauvan kanssa voi myös esimerkiksi varovasti kokeilla heilutella (tai vain silittää) vauvan korvia, ja lopussa taputtaa pepulle.
Pupuperhe
Tämä laulu ei ehkä ole ihan niin tunnettu kuin edelläolevat laulut, mutta on helppo oppia, todella sympaattinen ja sopii kaiken ikäisille lapsille!
(Marja-Riitta Väkevä)
Leikkiohje: Tähän lauluun kuuluu sormileikki. Tämä on pienille vauvoille vielä vaikea, ja sopii lapselle, joka osaa kontrolloida sormiaan. Vauvan kanssa voit kuitenkin tehdä leikin malliksi laulua laulettaessa, ehkä hän tykkää seurata sinun käsiesi liikkeitä!
säe 1: nostetaan yksi etusormi pystyyn säe 2: nostetaan toisen käden etusormi pystyyn säe 3 ja 4: nostetaan molempien käsien kaikki sormet pystyyn säe: 5 ja 6: “nyökätään” kaikilla sormilla säe 7 ja 8: laitetaan sormet ristiin: joko molempien käsien etu-ja keskisormet tai tuodaan kädet yhteen, ja laitetaan molempien käsien sormet ristiin toistensa kanssa
Mitä pääsiäissuunnitelmia teillä on? Itse aiomme pääosin pysyä kotona, syödä paljon suklaata, katsoa pari elokuvaa, nauttia auringosta jos mahdollista ja laittaa vauvan tulevaa huonetta valmiiksi. Ehkä käymme lisäksi mieheni vanhempien luona syömässä. Ihanaa saada rentoutua kunnolla! 😊
Tänään ajattelin jakaa kanssanne yksinkertaisen koordinaatio- tai koputusleikin, jossa myös sormien nimet tulevat tutuiksi. Tätä leikkiä voi leikkiä, kun lapsi erottaa yksittäiset sormet toisistaan. Tarvitset leikkiä varten vain pöydän tai minkä vaan muun pinnan johon voi koputtaa (lattia kelpaa myös), ei mitään apuvälineitä.
Voit lopussa joko itse päättää mikä sormi/mitkä sormet ovat kotona, tai voit antaa lapsen päättää. Voitte myös leikkiä vuorotellen, esimerkiksi niin, että sinä koputat ensin, ja lapsi saa sitten päättää kuka oli kotona. “Onko ketään kotona” -kohdassa voitte vaihtoehtoisesti myös koputtaa kaikilla sormilla yhtä aikaa tai rystysillä. Vaihtakaa rooleja ja kokeilkaa molemmilla käsillä!
Ps. Koputtaminen on paljon helpompaa, kun sormet ovat pyöreinä (eivätkä suoristettuina)! Voitte kokeilla myös “koputtaa” sormia saman käden peukaloa vasten: tällöin lapsi harjoittaa erilaista koordinaatiota. Tämä voi kuitenkin lapsen mielestä olla vähemmän kiinnostavaa, koska koputuksesta kuuluva ääni jää pois.
Olen viime aikoina työni puolesta pohtinut paljon lasten soittoharjoittelua. Varmasti joillakin teistä on lapsia, jotka soittavat instrumenttia ja käyvät soittotunneilla? Siinä tapauksessa olette varmaankin jo huomanneet, että instrumenttia pitäisi harjoitella säännöllisesti jotta soittotaito paranee. Aina lapsia ei kuitenkaan harjoittelu huvita, ja olen kuullut, että monissa perheissä tästä aiheutuu jopa säännöllisiä riitoja. Tämä ei kuitenkaan ole soittoharrastuksen tavoite, joten päätin kirjoittaa teille pohdinnoistani ja antaa samalla muutaman vinkin onnistuneeseen harjoitteluun. Tämä postaus on suunnattu erityisesti niille vanhemmille, joiden lapset ovat aloittaneet soittoharrastuksen ja muille asiasta kiinnostuneille, ei niinkään pienten vauvojen perheille.
postauksen kuvat ovat oman soittourani alkutaipaleelta 🙂
Opettajan vaikutus
Pienen soittajan kohdalla opettajan vaikutus on suunnattoman suuri. On yleistä, että oppilas ihailee häntä soittajana, ja haluaa miellyttää häntä. Opettaja voi vaikuttaa oppilaan harjoittelumotivaatioon kaikkein eniten, ja hyvä soitonopettaja näkee vaivaa tämän eteen. Esimerkiksi onnistuneilla kappalevalinnoilla, sopivan tasoisella ohjelmistolla, kiinnostavilla harjoituksilla sekä kotiläksyillä ja opettajan ja oppilaan välisellä suhteella on suuri merkitys. Opettaja ohjeistaa yleensä mielellään myös oppilaidensa vanhempia kotiharjoittelussa, ja yksi opettajan tehtävistä on antaa oppilaalleen harjoitteluohjeet, jotka tämä kykenee (esimerkiksi ikänsä puolesta) ymmärtämään ja toteuttamaan.
Rutiini
Aloitin itse soittoharrastuksen lapsena, ja muistan, etten todellakaan ollut aina innoissani siihen liittyvästä harjoittelusta. Tämä siitä huolimatta, että rakastin soittamista, opin nopeasti, pidin opettajistani eikä kappaleissakaan ollut mitään vikaa. Luulen omalla kohdallani suurimpana syynä harjoittelun takkuamiseen olleen rutiinin puutteen.
Ideaalitapauksessa instrumenttia harjoitellaan joka päivä. Tähän ei kuitenkaan tarvitse käyttää tunteja kerrallaan, vaan lapsen iästä ja keskittymiskyvystä riippuen tavoite voi olla esimerkiksi 5 tai 15 minuuttia. Aikatavoitteen voi määritellä yhdessä lapsen ja soitonopettajan kanssa. Tärkeää on kuitenkin, että soitolle on varattu joku tietty aika, esimerkiksi aamulla ennen kouluun lähtöä, heti koulun jälkeen tai ennen päivällistä. Jos tämä ei onnistu joka päivä, voi ajan varata esimerkiksi joka toinen päivä, tai vaikka jättää sunnuntain vapaaksi. Lapsen tulisi kuitenkin pystyä luottamaan siihen, että tämä aika on aina varattu hänen soittoharjoitteluaan varten. Kun lapsi on tottunut tähän, on hänelle muodostunut tietty rutiini harjoitteluun, eikä häntä edes välttämättä tämän jälkeen tarvitse enää muistuttaa harjoittelusta. Yleensä vaikeinta soittoharjoittelussa on aloittaminen, ja usein lapset ylittävät huomaamattaan aikatavoitteensa koska innostuvat soittamaan lisää.
Edistymisen kannalta on järkevää, että harjoittelu tapahtuu usein, mutta tarpeeksi pienissä pätkissä. Soittamiseen liittyy paljon erittäin haastavia osatekijöitä, kuten koordinaatio eri kehonosien välillä, hienomotorinen kehitys, käsien ja sormien lihasvoiman kehittyminen ja kuulon harjoittaminen. Nämä taidot tarvitsevat parantuakseen säännöllistä kertausta. Monet kollegani tapaavat sanoa, että soittoharjoittelu on kuin hampaiden harjaus: sille varataan tietty aika päivästä ja se nyt vain tehdään joka päivä (jopa kaksi kertaa). Soittoharjoittelu joka päivä saattaa kuulostaa aluksi vaivalloiselta. Olen kuitenkin kuullut omien oppilaideni perheiltä ja kollegoiltani, että päivittäisten rutiinien asettaminen on yksi parhaista tavoista välttää harjoitteluun liittyviä riitoja kotona. On itsestäänselvyys, että lapset menevät kouluun päivittäin ja tekevät kotiläksynsä koulupäivän jälkeen, sama logiikka voi hyvin toimia soittoharjoittelun kanssa.
Soittorauha
Intrumentin hallinta ei ole yksinkertaista, ja sen opettelemiseen tarvitaan erittäin paljon keskittymistä. Lapsella täytyisikin olla rauhallinen ja hiljainen ympäristö soittamista varten. Jos vanhemmat huutelevat vieressä, pikkusisarukset juoksentelevat ympääriinsä ja itkevät, pesukone linkoaa ja ulkoa kuuluu paloauto, ei keskittymisestä ole paljon toivoa. Parasta on, kun lapsi voi olla yksin (tai vanhemman kanssa, jos lapsi on kovin pieni) hiljaisessa huoneessa, joka on harjoittelun ajaksi varattu vain häntä varten.
Vanhempien rooli
Vanhempien roolista lapsen soittoharrastuksessa on monta koulukuntaa. Jotkut ovat sitä mieltä, että vanhempien pitäisi auttaa lasta harjoittelussa kokoaikaisesti, tai jopa oppia soittamaan samaa instrumenttia, että voisivat tarpeeksi ohjeistaa lasta. Itse ajattelen, että vanhempien ei pitäisi puuttua harjoittelun kulkuun liikaa. Heidän tehtävänsä on pitää huolta siitä, että lapselle muodostuu rutiini harjoitteluun ja että lapsella on kaikki tarvittava harjoitteluaan varten (rauhallinen paikka, soitin, nuotit, nuottiteline, mahdollisesti kynä ja kumi tai muut opettajan ohjeistamat asiat). Aivan soittoharrastuksen alussa lapsi tarvitsee myös ehkä apua instrumentista huolehtimiseen tai sen valmisteluun soittoa varten (tähän opettaja antaa varmasti ohjeet soittimesta riippuen).
Omille tunneilleni lasten vanhemmat ovat aina tervetulleita. He eivät kuitenkaan saa korjailla lastaan soitossa tai puuttua tunnin kulkuun, tämä on opettajan tehtävä. Itse ajattelen, että myös kotiharjoittelu on lapsen omaa tekemistä, eikä vanhempien tulisi puuttua siihen liikaa (toki poissulkien tapaukset, joissa lapsi esimerkiksi on rikkomaisillaan soittimensa, vahingossa tai tahallaan). Jos lapsi kuitenkin itse pyytää palautetta soitostaan tai haluaa soittaa sinulle kappaleensa, ei tämä tietenkään ole missään tapauksessa kiellettyä. Yritä tässä tapauksessa olla palautteessasi positiivinen, mutta älä valehtele! On myös tärkeää, että kotona ollaan lapsen tukena, arvostetaan avoimesti hänen vaivannäköään soittotaidon eteen ja ollaan ylpeitä hänen saavutuksistaan. Vanhemmat eivät kuitenkaan koskaan saisi leikkiä soitonopettajaa, vaan luottaa lapsen opettajan ammattitaitoon.
Soittimen tai muiden välineiden laatu
Soittaminen ei ole yhtä hauskaa, jos välineiden laatu ei ole kohdallaan. Jos esimerkiksi soittimesta on mahdotonta saada kaunista ääntä, piano on järkyttävässä epävireessä tai nuotit tippuvat jatkuvasti rikkinäiseltä nuottitelineeltä ei soittoharjoittelu ymmärrettävästi maistu. Tässä tapauksessa kannattaa ehdottomasti kysyä soitonopettajalta vinkkejä siihen, miten tilannetta voisi parantaa!
Monipuolisuus ja leikillisyys
Soittoharjoittelun ei tosiaankaan tarvitse olla kuivaa ja tylsää saman (teknisen) asian kertaamista! Sen on tarkoitus olla hauskaa, motivoivaa ja monipuolista. Myöskään uuden kokeileminen (vaikka se ei aina kuulostaisikaan ”hyvältä”) tai soittimella leikkiminen (niin kauan kun soitin ei ole vaarassa mennä rikki) ei ole kiellettyä! Älä siis huolestu, jos lapsi ei harjoittele pelkästään kappaleita joita sai läksyksi. Hän saattaa silti olla harjoittelemassa soittamisen kannalta olennaisia taitoja, ja luomassa omaa suhdettaan soittimensa kanssa. Lapselle soitin voi olla kuin luotettava ja rakas ystävä, jolle voi kertoa kaiken ja jonka kanssa voi oppia käsittelemään tunteita.
Vaihtelu
Tämä tunne on varmasti tuttu meille kaikille: joinain päivinä ei motivaatio vain riitä. Kun huomaat, että lapsella on harjoittelun suhteen huono päivä, voit kokeilla jos vaihtelu harjoittelussa auttaisi. Pyydä häntä soittamaan kerran eri paikassa kotia (esimerkiksi kylpyhuoneessa kaikuu jännästi!), pitämään konsertti pehmoleluilleen tai kokeilemaan, miten hitaasti tai nopeasti hän osaa soittaa kappaleensa. Jos hän ei tosiaan yhtään halua soittaa, voit kokeilla mitä tapahtuu, jos yrität soittaa jotain hänen soittimellaan. Saattaa olla, että hän toteaa sen kuulostavan hirveältä ja haluaa näyttää sinulle, miten soitinta soitetaan oikein. Ja jos mikään ei toimi, anna olla. Uusi päivä, uusi mahdollisuus!
Nämä eivät ole lastenpsykologin antamia vinkkejä tai jokaisen lapsen kohdalla toimivia yleispäteviä ohjeita, vaan yhden soitonopettajan henkilökohtainen mielipide. Olen kuitenkin pohtinut asiaa jo pitkään, ja jalostanut mielipiteitäni opiskelujeni aikana kuulemieni huippupedagogien ja psykologien luentojen ja kirjojen pohjalta, omien opetuskokemuksieni perusteella ja lukuisten kollegoideni kertomuksia kuullessani. Toivon, että joku teistä löytää vinkeistäni apua. Mukavaa soittoharjoittelua! 🙂
Tänään ajattelin jakaa kanssanne pari pientä musikaalista liikkumisleikkiä. Nämä leikit sopivat parhaiten leikittäviksi lapsen kanssa, joka osaa jo liikkua varmasti ja itsenäisesti, eli 3-4 vuodesta ylöspäin.
Musiikkia – stop!
Tätä leikkiä varten tarvitsette mitä tahansa musiikkia kuunneltavaksi ja tarpeeksi liikkumistilaa.
Kun musiikki soi, tanssivat tai liikkuvat leikkijät vapaasti musiikin tahdissa. Kun leikin johtaja yllättäen katkaisee musiikin, jäätyvät kaikki paikoilleen. Leikin johtaja antaa leikkijöille tehtävän (pyöri kaksi kertaa ympäri, mene kyykkyyn ja nouse ylös, irvistä rumasti jne.). Kun tehtävä on suoritettu, jatkuu musiikki ja sama toistuu. Leikin johtaja voit olla sinä, toinen aikuinen, tai lapsi joka osaa itse pysäyttää musiikin. Tämä leikki toimii hyvin (tai ehkä jopa paremmin) myös useamman lapsen kanssa.
Ylös alas
Tähän leikkiin tarvitsette jonkin soittimen, jolla voit soittaa eri korkuisia ääniä (piano, kellopeli, jokin melodiasoitin…).
Sinä soitat soittimella eri korkuisia ääniä, ja lapsen täytyy kuulemansa perusteella mennä matalalle (kyykkyyn tai lattialle makaamaan), keskitasolle tai korkealle (kurottaa ylös, hypätä, nousta sohvalle…). Jos lapsi osaa itse soittaa käytettävissä olevalla soittimella eri korkuisia ääniä, voitte myös vaihtaa rooleja. Hänestä on varmasti hauskaa nähdä, miten sinä joudut ryömimään lattialla tai hyppimään ylös juuri niin kuin hän tahtoo! 😊
Taputan
Leikkikää alla olevan laulun mukana sanojen ehdottamalla tavalla!
Taputan
Taputan, käsilläni taputan (taputan, taputan). Kun loppuu taputus, silloin alkaa napsutus.
Napsutan, sormillani napsutan (napsutan, napsutan). Kun loppuu napsutus, silloin alkaa tömistys.
Tömistän, jaloillani tömistän (tömistän, tömistän). Kun loppuu tömistys…
Irvistän, naamallani irvistän (irvistän, irvistän). Kun loppuu irvistys, silloin alkaa silitys.
Silitän, hiuksiani silitän (silitän, silitän). Kun loppuu silitys, Silloin alkaa hiljaisuus.
(Fröbelin palikat 1992)
Tämä laulu ei ole helppo laulettava ja sopii ehkä paremmin kuuntelulauluksi. Näin teillä on myös enemmän aikaa keskittyä laulun mukana leikkimiseen!
Toivottavasti teillä on hauskaa näiden leikkien parissa ja saatte myös ehkä samalla purettua energiaa vaikkapa sadepäivänä sisällä. Tässä saavat muuten myös mukana leikkivät aikuiset varmasti hyvän treenin! 😉
Pikkuiset kultakalat on yksi omista lapsuuden lempilauluistani. Sen iloinen ja rytmikäs tunnelma tempaa mukaansa isomman ja pienemmän laulajan, ja lisäksi laulun sanat ovat todella sympaattiset! Tässä postauksessa esittelen muutaman idean, miten laulua voi muunnella vaihtelun vuoksi tai eri ikäisten lasten kanssa.
Leikki-ideat
1. Perinteinen laululeikki:
Säkeistö 1:
säe 1: esitetään uimista käsillä säe 2: esitetään huolestumista säe 3: esitetään ”torumista” etusormea heristämällä säe 4: esitetään taas uimista käsillä
Säkeistö 2:
Taputetaan rytmissä ”hop hop” reisiin, ”däpä däpä” käsillä, ”hop hop” taas reisiin ja ”huu” nostetaan kädet ylös. Viimeisen säkeen aikana esitetään taas uimista käsillä.
2. Kala vedessä
Etsitään kotoa esimerkiksi sininen liina tai isompi huivi esittämään vettä. Ensimmäisen säkeistön aikana lapsi leikkii kalaa vedessä, toisen säkeistön aikana aikuinen yrittää leikillisesti ottaa ”kalaa” kiinni ja lapsi yrittää uida pakoon mahdollisimman nopeasti.
3. Miniminit, megaisot, tosihitaat ja supernopeet kultakalat
Pikkuisten kultakalojen sijaan voi laulaa vaikkapa supernopeista tai tosihitaista kultakaloista, näin lauluun saa vaihtelua. Määreitä voi keksiä vapaasti niin paljon kuin huvittaa, laulun tunnelma muuttuu tietysti tämän mukana. Molemmat edellä olevat leikit soveltuvat myös yhdistettäväksi erilaisten kultakalojen kanssa.
4. Nopeutettu versio
Jos kohdan 1. perinteinen laululeikki tuntuu jo helpolta, voitte kokeilla aloittaa hitaasti ja nopeuttaa sitä loppua kohden. Kuinka nopeasti selviätte lopun taputuksista?
Säestysideat
1. Säestys yhdellä äänellä
Kuten myös laulua Jaakko kulta, voi myös tätä laulua säestää millä tahansa soittimella, josta lapsi saa soitettua yhden äänen (kuten pianolla tai kellopelillä). Tällöin lapsi soittaa ääntään laulun rytmissä, ja melodian laulaminen aloitetaan lapsen soittamasta äänestä.
2. Rytmiharjoitus
Lapsi voi harjoitella soittamaan toisen säkeistön rytmin ”Hop, hop, däpä däpä, hop hop huu” millä tahansa rytmisoittimella, kuten kapuloilla, triangelilla tai marakassilla. Tällä rytmillä hän voi säestää joko koko laulua tai toisen säkeistön ”Hop, hop, däpä däpä, hop hop huu” -kohtaa. Tässä kohdassa voi halutessaan myös jättää laulun kokonaan pois ja korvata sen lapsen soittamalla rytmillä.
Nuotteina rytmi näyttää muuten tältä:
Toivottavasti teillä ja lapsilla on hauskaa näiden leikki-ideoiden parissa! Kirjoittakaa kommentteihin, jos toivotte vinkkejä jotain tiettyä laulua varten!
Ajattelin, että voisi olla kiva antaa teille joka kuukausi kuunteluvinkki johonkin lapsille sopivaan klassiseen kappaleeseen. Ei todellakaan siksi, että klassinen musiikki olisi mielestäni ainoaa kuuntelunarvoista musiikkia, vaan yksinkertaisesti siitä syystä, että tunnen tätä musiikkityyliä itse parhaiten! Klassinen musiikki voi myös olla joskus hankalaa lähestyä sen suuren tarjonnan takia, ja muusikon täsmävinkit aiheeseen saattaisivat ehkä olla jollekin teistä hyödyksi. Kuunneltavat kappaleet tulevat olemaan lyhyitä, ja toivottavasti lasten mielestä kiinnostavia. Pyrin myös valitsemaan mahdollisimman erilaisia kappaleita, jotta niistä voisi samalla vähän saada samalla kuvaa klassisesta musiikin monipuolisuudesta. Kuunteluvinkit sopivat kaiken ikäisille lapsille vauvoista kouluikäisiin.
Aloitetaan klassikolla! Norjalaisen säveltäjän Edward Griegin Peer Gynt -sarja (sävelletty 1874) on varmasti monelle entuudestaan tuttu – tai ainakin osa nimeltä Vuorenkuninkaan luolassa. Se on niin mukaansatempaava ja mieleenjäävä, että se on useiden siitä julkaistujen sovitusten lisäksi toiminut musiikkina mm. lukuisissa elokuvissa ja mainoksissa. Osa alkaa rauhallisesti ja hiljaa kiihtyen sen jälkeen koko matkan loppua kohden. Vuorenkuninkaan luolassa on hauska harjoitus musiikin tahdissa kävelemiseen: aloittakaa hiljaa hiipien, ja muuttakaa askelianne musiikin mukana ensin normaalia kävelyä kohti ja sitten juoksuksi tai tömistykseksi! Vauvan kanssa tätä voi kokeilla sylileikkinä vanhemman liikkuessa.
Solveigin laulu ei varmaankaan ole jokaiselle tuttu, mutta kauneudessaan varmasti kuuntelun arvoinen! Se on hidas, rauhallinen ja tunnnelmaltaan haikea, kuin kehtolaulu. Parhaiten se sopiikin kuunneltavaksi rauhallisena hetkenä, esimerkiksi ennen nukkumaanmenoa. Laittakaa silmät kiinni ja antakaa musiikin rauhoittaa! Joskus on kuitenkin (aikuisellekin) vaikeaa jaksaa syventyä näin rauhalliseen musiikkiin, ja kaikki lapset eivät varmasti jaksa rauhoittua kuuntelemaan tätä kappaletta. Mutta eihän se mitään, kokeilla voi joka tapauksessa. Ja jos ei onnistu, niin miksei sitten vaikka vuoden päästä uudelleen! 🙂
Molemmilla videoilla soittaa Wienin filharmonikot.
Jos haluatte jatkaa kuuntelua: voitte kuunnella koko Peer Gynt -sarjan. Myös tunnettu Aamutunnelma on muuten osa tätä teosta!
musiikkia lasten kanssa 