Lapset ovat usein innoissaan nähdessään pianon, ja haluavat kokeilla sillä soittamista. Monella meistä on myös piano tai jonkinlainen kosketinsoitin kotona, vaikka sitä ei välttämättä usein soitettaisikaan. Pianolla on helppo tuottaa ääni, minkä vuoksi sillä on pienenkin lapsen helppo musisoida. Olen monta kertaa hämmästynyt miten luovasti pienet lapset soittavat pianoa ja miten luontevasti he etsivät erilaisia sävyjä soittaessaan. Usein ilman minkäänlaisia ohjeita. Joskus on kuitenkin ehkä hyvä, jos lasta pystyy ohjailemaan niin, että hän löytää uusia ulottuvuuksia kokeiluihinsa. Annan teille nyt muutamia vinkkejä lapsen kanssa pianolla improvisointiin eli uuden kokeilemiseen ja vapaaseen keksimiseen!
1. Korkeat ja matalat äänet
Mistä löytyy pianon korkein ja matalin ääni (korkein viimeinen kosketin oikealla, matala vasemmalla)? Mikä eläin ääntelee milläkin korkeudella? Esimerkiksi lintu laulaa korkealta, karhu murisee matalalta jne. Kokeilkaa soittaa ääniä joltakin korkeudelta, ja miettikää mikä eläin tähän voisi sopia. Tai toisinpäin: keksikää eläin ja yrittäkää löytää sille sopiva korkeus!
2. Yhden äänen konsertti
Miten monella tavalla pystyt soittamaan yhden, valitsemasi äänen eli koskettimen (lyhyt/pitkä, hiljaa/kovaa)? Voit soittaa vaikka kokonaisen kappaleen muuntelemalla valitsemaasi ääntä!
3. Mustilla koskettimilla
Kaikki mustat koskettimet sopivat yhteen! Voit kokeilla soittaa niillä missä vain järjestyksessä yksitellen tai yhtäaikaa. Voit näin luoda oman sävellyksesi!
4. Järjestyksessä
Osaatko soittaa kaikki valkoiset koskettimet alhaalta ylös järjestyksessä? Entä mustat? Entä kaikki (valkoiset ja mustat)? Mikä versio kuulosti mielestäsi kivoimmalta? Miten nopeasti onnistut soittamaan koskettimet niin, että yhtäkään ei jää väliin ja yksikään ei soi kahta kertaa peräkkäin? Kokeile molemmilla käsillä! Vai onnistuisiko tämä parhaiten käyttämällä molempia käsiä vuorotellen?
5. Lähellä vai kaukana
Löydätkö kaksi ääntä, jotka ovat mahdollisimman lähellä toisiaan (mitkä vain kaksi vierekkäistä kosketinta)? Entä kaksi ääntä, jotka ovat mahdollisimman kaukana toisistaan (viimeinen kosketin vasemmalla ja viimeinen kosketin oikealla)?
Kuuntelutehtävä: pyydä lasta sulkemaan silmät ja soita kaksi kosketinta joko läheltä toisiaan tai kaukana toisistaan. Osaako lapsi tunnistaa ovatko äänet lähellä vai kaukana?
6. Myrsky vai aurinko?
Jos lapsi yrittää jo itse etsiä pianosta erilaisia sävyjä, voit yrittää antaa hänelle esimerkiksi säähän liityyviä mielikuvia soitettavaksi. Miten hän soittaisi sateen tai myrskyn? Tai miltä voisi kuulostaa auringonpaiste, meren aallot tai sateenkaari? Tämä on erittäin luova tehtävä, joka ei välttämättä suju jokaiselta lapselta, varsinkaan kovin pieniltä. Voit kuitenkin aina kokeilla, ehkä lapsi innostuu tästä luovasta haasteesta!
Improvisointi tarkoittaa vapaata keksimistä, eli virheitä ei ole! Jokainen lapsi (tai aikuinen) saa musisoida omalla tyylillään, älä siis turhaan kritisoi lapsen soittoa tai kokeiluja. Kuulosti se sitten miltä vaan, on se lapsen oma tapa musisoida ja ilmaista itseään musiikilla. Kaikki on sallittua niin kauan, kun lapsi nauttii tekemimsestään (ja naapurit eivät valita melusta…). Eli mukavaa uuden kokeilua kaikille! 😊
Olen viime aikoina työni puolesta pohtinut paljon lasten soittoharjoittelua. Varmasti joillakin teistä on lapsia, jotka soittavat instrumenttia ja käyvät soittotunneilla? Siinä tapauksessa olette varmaankin jo huomanneet, että instrumenttia pitäisi harjoitella säännöllisesti jotta soittotaito paranee. Aina lapsia ei kuitenkaan harjoittelu huvita, ja olen kuullut, että monissa perheissä tästä aiheutuu jopa säännöllisiä riitoja. Tämä ei kuitenkaan ole soittoharrastuksen tavoite, joten päätin kirjoittaa teille pohdinnoistani ja antaa samalla muutaman vinkin onnistuneeseen harjoitteluun. Tämä postaus on suunnattu erityisesti niille vanhemmille, joiden lapset ovat aloittaneet soittoharrastuksen ja muille asiasta kiinnostuneille, ei niinkään pienten vauvojen perheille.
postauksen kuvat ovat oman soittourani alkutaipaleelta 🙂
Opettajan vaikutus
Pienen soittajan kohdalla opettajan vaikutus on suunnattoman suuri. On yleistä, että oppilas ihailee häntä soittajana, ja haluaa miellyttää häntä. Opettaja voi vaikuttaa oppilaan harjoittelumotivaatioon kaikkein eniten, ja hyvä soitonopettaja näkee vaivaa tämän eteen. Esimerkiksi onnistuneilla kappalevalinnoilla, sopivan tasoisella ohjelmistolla, kiinnostavilla harjoituksilla sekä kotiläksyillä ja opettajan ja oppilaan välisellä suhteella on suuri merkitys. Opettaja ohjeistaa yleensä mielellään myös oppilaidensa vanhempia kotiharjoittelussa, ja yksi opettajan tehtävistä on antaa oppilaalleen harjoitteluohjeet, jotka tämä kykenee (esimerkiksi ikänsä puolesta) ymmärtämään ja toteuttamaan.
Rutiini
Aloitin itse soittoharrastuksen lapsena, ja muistan, etten todellakaan ollut aina innoissani siihen liittyvästä harjoittelusta. Tämä siitä huolimatta, että rakastin soittamista, opin nopeasti, pidin opettajistani eikä kappaleissakaan ollut mitään vikaa. Luulen omalla kohdallani suurimpana syynä harjoittelun takkuamiseen olleen rutiinin puutteen.
Ideaalitapauksessa instrumenttia harjoitellaan joka päivä. Tähän ei kuitenkaan tarvitse käyttää tunteja kerrallaan, vaan lapsen iästä ja keskittymiskyvystä riippuen tavoite voi olla esimerkiksi 5 tai 15 minuuttia. Aikatavoitteen voi määritellä yhdessä lapsen ja soitonopettajan kanssa. Tärkeää on kuitenkin, että soitolle on varattu joku tietty aika, esimerkiksi aamulla ennen kouluun lähtöä, heti koulun jälkeen tai ennen päivällistä. Jos tämä ei onnistu joka päivä, voi ajan varata esimerkiksi joka toinen päivä, tai vaikka jättää sunnuntain vapaaksi. Lapsen tulisi kuitenkin pystyä luottamaan siihen, että tämä aika on aina varattu hänen soittoharjoitteluaan varten. Kun lapsi on tottunut tähän, on hänelle muodostunut tietty rutiini harjoitteluun, eikä häntä edes välttämättä tämän jälkeen tarvitse enää muistuttaa harjoittelusta. Yleensä vaikeinta soittoharjoittelussa on aloittaminen, ja usein lapset ylittävät huomaamattaan aikatavoitteensa koska innostuvat soittamaan lisää.
Edistymisen kannalta on järkevää, että harjoittelu tapahtuu usein, mutta tarpeeksi pienissä pätkissä. Soittamiseen liittyy paljon erittäin haastavia osatekijöitä, kuten koordinaatio eri kehonosien välillä, hienomotorinen kehitys, käsien ja sormien lihasvoiman kehittyminen ja kuulon harjoittaminen. Nämä taidot tarvitsevat parantuakseen säännöllistä kertausta. Monet kollegani tapaavat sanoa, että soittoharjoittelu on kuin hampaiden harjaus: sille varataan tietty aika päivästä ja se nyt vain tehdään joka päivä (jopa kaksi kertaa). Soittoharjoittelu joka päivä saattaa kuulostaa aluksi vaivalloiselta. Olen kuitenkin kuullut omien oppilaideni perheiltä ja kollegoiltani, että päivittäisten rutiinien asettaminen on yksi parhaista tavoista välttää harjoitteluun liittyviä riitoja kotona. On itsestäänselvyys, että lapset menevät kouluun päivittäin ja tekevät kotiläksynsä koulupäivän jälkeen, sama logiikka voi hyvin toimia soittoharjoittelun kanssa.
Soittorauha
Intrumentin hallinta ei ole yksinkertaista, ja sen opettelemiseen tarvitaan erittäin paljon keskittymistä. Lapsella täytyisikin olla rauhallinen ja hiljainen ympäristö soittamista varten. Jos vanhemmat huutelevat vieressä, pikkusisarukset juoksentelevat ympääriinsä ja itkevät, pesukone linkoaa ja ulkoa kuuluu paloauto, ei keskittymisestä ole paljon toivoa. Parasta on, kun lapsi voi olla yksin (tai vanhemman kanssa, jos lapsi on kovin pieni) hiljaisessa huoneessa, joka on harjoittelun ajaksi varattu vain häntä varten.
Vanhempien rooli
Vanhempien roolista lapsen soittoharrastuksessa on monta koulukuntaa. Jotkut ovat sitä mieltä, että vanhempien pitäisi auttaa lasta harjoittelussa kokoaikaisesti, tai jopa oppia soittamaan samaa instrumenttia, että voisivat tarpeeksi ohjeistaa lasta. Itse ajattelen, että vanhempien ei pitäisi puuttua harjoittelun kulkuun liikaa. Heidän tehtävänsä on pitää huolta siitä, että lapselle muodostuu rutiini harjoitteluun ja että lapsella on kaikki tarvittava harjoitteluaan varten (rauhallinen paikka, soitin, nuotit, nuottiteline, mahdollisesti kynä ja kumi tai muut opettajan ohjeistamat asiat). Aivan soittoharrastuksen alussa lapsi tarvitsee myös ehkä apua instrumentista huolehtimiseen tai sen valmisteluun soittoa varten (tähän opettaja antaa varmasti ohjeet soittimesta riippuen).
Omille tunneilleni lasten vanhemmat ovat aina tervetulleita. He eivät kuitenkaan saa korjailla lastaan soitossa tai puuttua tunnin kulkuun, tämä on opettajan tehtävä. Itse ajattelen, että myös kotiharjoittelu on lapsen omaa tekemistä, eikä vanhempien tulisi puuttua siihen liikaa (toki poissulkien tapaukset, joissa lapsi esimerkiksi on rikkomaisillaan soittimensa, vahingossa tai tahallaan). Jos lapsi kuitenkin itse pyytää palautetta soitostaan tai haluaa soittaa sinulle kappaleensa, ei tämä tietenkään ole missään tapauksessa kiellettyä. Yritä tässä tapauksessa olla palautteessasi positiivinen, mutta älä valehtele! On myös tärkeää, että kotona ollaan lapsen tukena, arvostetaan avoimesti hänen vaivannäköään soittotaidon eteen ja ollaan ylpeitä hänen saavutuksistaan. Vanhemmat eivät kuitenkaan koskaan saisi leikkiä soitonopettajaa, vaan luottaa lapsen opettajan ammattitaitoon.
Soittimen tai muiden välineiden laatu
Soittaminen ei ole yhtä hauskaa, jos välineiden laatu ei ole kohdallaan. Jos esimerkiksi soittimesta on mahdotonta saada kaunista ääntä, piano on järkyttävässä epävireessä tai nuotit tippuvat jatkuvasti rikkinäiseltä nuottitelineeltä ei soittoharjoittelu ymmärrettävästi maistu. Tässä tapauksessa kannattaa ehdottomasti kysyä soitonopettajalta vinkkejä siihen, miten tilannetta voisi parantaa!
Monipuolisuus ja leikillisyys
Soittoharjoittelun ei tosiaankaan tarvitse olla kuivaa ja tylsää saman (teknisen) asian kertaamista! Sen on tarkoitus olla hauskaa, motivoivaa ja monipuolista. Myöskään uuden kokeileminen (vaikka se ei aina kuulostaisikaan ”hyvältä”) tai soittimella leikkiminen (niin kauan kun soitin ei ole vaarassa mennä rikki) ei ole kiellettyä! Älä siis huolestu, jos lapsi ei harjoittele pelkästään kappaleita joita sai läksyksi. Hän saattaa silti olla harjoittelemassa soittamisen kannalta olennaisia taitoja, ja luomassa omaa suhdettaan soittimensa kanssa. Lapselle soitin voi olla kuin luotettava ja rakas ystävä, jolle voi kertoa kaiken ja jonka kanssa voi oppia käsittelemään tunteita.
Vaihtelu
Tämä tunne on varmasti tuttu meille kaikille: joinain päivinä ei motivaatio vain riitä. Kun huomaat, että lapsella on harjoittelun suhteen huono päivä, voit kokeilla jos vaihtelu harjoittelussa auttaisi. Pyydä häntä soittamaan kerran eri paikassa kotia (esimerkiksi kylpyhuoneessa kaikuu jännästi!), pitämään konsertti pehmoleluilleen tai kokeilemaan, miten hitaasti tai nopeasti hän osaa soittaa kappaleensa. Jos hän ei tosiaan yhtään halua soittaa, voit kokeilla mitä tapahtuu, jos yrität soittaa jotain hänen soittimellaan. Saattaa olla, että hän toteaa sen kuulostavan hirveältä ja haluaa näyttää sinulle, miten soitinta soitetaan oikein. Ja jos mikään ei toimi, anna olla. Uusi päivä, uusi mahdollisuus!
Nämä eivät ole lastenpsykologin antamia vinkkejä tai jokaisen lapsen kohdalla toimivia yleispäteviä ohjeita, vaan yhden soitonopettajan henkilökohtainen mielipide. Olen kuitenkin pohtinut asiaa jo pitkään, ja jalostanut mielipiteitäni opiskelujeni aikana kuulemieni huippupedagogien ja psykologien luentojen ja kirjojen pohjalta, omien opetuskokemuksieni perusteella ja lukuisten kollegoideni kertomuksia kuullessani. Toivon, että joku teistä löytää vinkeistäni apua. Mukavaa soittoharjoittelua! 🙂
musiikkia lasten kanssa 