Category: yleinen

Lasten soittoharjoittelusta

Olen viime aikoina työni puolesta pohtinut paljon lasten soittoharjoittelua. Varmasti joillakin teistä on lapsia, jotka soittavat instrumenttia ja käyvät soittotunneilla? Siinä tapauksessa olette varmaankin jo huomanneet, että instrumenttia pitäisi harjoitella säännöllisesti jotta soittotaito paranee. Aina lapsia ei kuitenkaan harjoittelu huvita, ja olen kuullut, että monissa perheissä tästä aiheutuu jopa säännöllisiä riitoja. Tämä ei kuitenkaan ole soittoharrastuksen tavoite, joten päätin kirjoittaa teille pohdinnoistani ja antaa samalla muutaman vinkin onnistuneeseen harjoitteluun. Tämä postaus on suunnattu erityisesti niille vanhemmille, joiden lapset ovat aloittaneet soittoharrastuksen ja muille asiasta kiinnostuneille, ei niinkään pienten vauvojen perheille.

postauksen kuvat ovat oman soittourani alkutaipaleelta 🙂

Opettajan vaikutus

Pienen soittajan kohdalla opettajan vaikutus on suunnattoman suuri. On yleistä, että oppilas ihailee häntä soittajana, ja haluaa miellyttää häntä. Opettaja voi vaikuttaa oppilaan harjoittelumotivaatioon kaikkein eniten, ja hyvä soitonopettaja näkee vaivaa tämän eteen. Esimerkiksi onnistuneilla kappalevalinnoilla, sopivan tasoisella ohjelmistolla, kiinnostavilla harjoituksilla sekä kotiläksyillä ja opettajan ja oppilaan välisellä suhteella on suuri merkitys. Opettaja ohjeistaa yleensä mielellään myös oppilaidensa vanhempia kotiharjoittelussa, ja yksi opettajan tehtävistä on antaa oppilaalleen harjoitteluohjeet, jotka tämä kykenee (esimerkiksi ikänsä puolesta) ymmärtämään ja toteuttamaan.

Rutiini

Aloitin itse soittoharrastuksen lapsena, ja muistan, etten todellakaan ollut aina innoissani siihen liittyvästä harjoittelusta. Tämä siitä huolimatta, että rakastin soittamista, opin nopeasti, pidin opettajistani eikä kappaleissakaan ollut mitään vikaa. Luulen omalla kohdallani suurimpana syynä harjoittelun takkuamiseen olleen rutiinin puutteen.

Ideaalitapauksessa instrumenttia harjoitellaan joka päivä. Tähän ei kuitenkaan tarvitse käyttää tunteja kerrallaan, vaan lapsen iästä ja keskittymiskyvystä riippuen tavoite voi olla esimerkiksi 5 tai 15 minuuttia. Aikatavoitteen voi määritellä yhdessä lapsen ja soitonopettajan kanssa. Tärkeää on kuitenkin, että soitolle on varattu joku tietty aika, esimerkiksi aamulla ennen kouluun lähtöä, heti koulun jälkeen tai ennen päivällistä. Jos tämä ei onnistu joka päivä, voi ajan varata esimerkiksi joka toinen päivä, tai vaikka jättää sunnuntain vapaaksi. Lapsen tulisi kuitenkin pystyä luottamaan siihen, että tämä aika on aina varattu hänen soittoharjoitteluaan varten. Kun lapsi on tottunut tähän, on hänelle muodostunut tietty rutiini harjoitteluun, eikä häntä edes välttämättä tämän jälkeen tarvitse enää muistuttaa harjoittelusta. Yleensä vaikeinta soittoharjoittelussa on aloittaminen, ja usein lapset ylittävät huomaamattaan aikatavoitteensa koska innostuvat soittamaan lisää.

Edistymisen kannalta on järkevää, että harjoittelu tapahtuu usein, mutta tarpeeksi pienissä pätkissä. Soittamiseen liittyy paljon erittäin haastavia osatekijöitä, kuten koordinaatio eri kehonosien välillä, hienomotorinen kehitys, käsien ja sormien lihasvoiman kehittyminen ja kuulon harjoittaminen. Nämä taidot tarvitsevat parantuakseen säännöllistä kertausta. Monet kollegani tapaavat sanoa, että soittoharjoittelu on kuin hampaiden harjaus: sille varataan tietty aika päivästä ja se nyt vain tehdään joka päivä (jopa kaksi kertaa). Soittoharjoittelu joka päivä saattaa kuulostaa aluksi vaivalloiselta. Olen kuitenkin kuullut omien oppilaideni perheiltä ja kollegoiltani, että päivittäisten rutiinien asettaminen on yksi parhaista tavoista välttää harjoitteluun liittyviä riitoja kotona. On itsestäänselvyys, että lapset menevät kouluun päivittäin ja tekevät kotiläksynsä koulupäivän jälkeen, sama logiikka voi hyvin toimia soittoharjoittelun kanssa.

Soittorauha

Intrumentin hallinta ei ole yksinkertaista, ja sen opettelemiseen tarvitaan erittäin paljon keskittymistä. Lapsella täytyisikin olla rauhallinen ja hiljainen ympäristö soittamista varten. Jos vanhemmat huutelevat vieressä, pikkusisarukset juoksentelevat ympääriinsä ja itkevät, pesukone linkoaa ja ulkoa kuuluu paloauto, ei keskittymisestä ole paljon toivoa. Parasta on, kun lapsi voi olla yksin (tai vanhemman kanssa, jos lapsi on kovin pieni) hiljaisessa huoneessa, joka on harjoittelun ajaksi varattu vain häntä varten.

Vanhempien rooli

Vanhempien roolista lapsen soittoharrastuksessa on monta koulukuntaa. Jotkut ovat sitä mieltä, että vanhempien pitäisi auttaa lasta harjoittelussa kokoaikaisesti, tai jopa oppia soittamaan samaa instrumenttia, että voisivat tarpeeksi ohjeistaa lasta. Itse ajattelen, että vanhempien ei pitäisi puuttua harjoittelun kulkuun liikaa. Heidän tehtävänsä on pitää huolta siitä, että lapselle muodostuu rutiini harjoitteluun ja että lapsella on kaikki tarvittava harjoitteluaan varten (rauhallinen paikka, soitin, nuotit, nuottiteline, mahdollisesti kynä ja kumi tai muut opettajan ohjeistamat asiat). Aivan soittoharrastuksen alussa lapsi tarvitsee myös ehkä apua instrumentista huolehtimiseen tai sen valmisteluun soittoa varten (tähän opettaja antaa varmasti ohjeet soittimesta riippuen).

Omille tunneilleni lasten vanhemmat ovat aina tervetulleita. He eivät kuitenkaan saa korjailla lastaan soitossa tai puuttua tunnin kulkuun, tämä on opettajan tehtävä. Itse ajattelen, että myös kotiharjoittelu on lapsen omaa tekemistä, eikä vanhempien tulisi puuttua siihen liikaa (toki poissulkien tapaukset, joissa lapsi esimerkiksi on rikkomaisillaan soittimensa, vahingossa tai tahallaan). Jos lapsi kuitenkin itse pyytää palautetta soitostaan tai haluaa soittaa sinulle kappaleensa, ei tämä tietenkään ole missään tapauksessa kiellettyä. Yritä tässä tapauksessa olla palautteessasi positiivinen, mutta älä valehtele! On myös tärkeää, että kotona ollaan lapsen tukena, arvostetaan avoimesti hänen vaivannäköään soittotaidon eteen ja ollaan ylpeitä hänen saavutuksistaan. Vanhemmat eivät kuitenkaan koskaan saisi leikkiä soitonopettajaa, vaan luottaa lapsen opettajan ammattitaitoon.

Soittimen tai muiden välineiden laatu

Soittaminen ei ole yhtä hauskaa, jos välineiden laatu ei ole kohdallaan. Jos esimerkiksi soittimesta on mahdotonta saada kaunista ääntä, piano on järkyttävässä epävireessä tai nuotit tippuvat jatkuvasti rikkinäiseltä nuottitelineeltä ei soittoharjoittelu ymmärrettävästi maistu. Tässä tapauksessa kannattaa ehdottomasti kysyä soitonopettajalta vinkkejä siihen, miten tilannetta voisi parantaa!

Monipuolisuus ja leikillisyys

Soittoharjoittelun ei tosiaankaan tarvitse olla kuivaa ja tylsää saman (teknisen) asian kertaamista! Sen on tarkoitus olla hauskaa, motivoivaa ja monipuolista. Myöskään uuden kokeileminen (vaikka se ei aina kuulostaisikaan ”hyvältä”) tai soittimella leikkiminen (niin kauan kun soitin ei ole vaarassa mennä rikki) ei ole kiellettyä! Älä siis huolestu, jos lapsi ei harjoittele pelkästään kappaleita joita sai läksyksi. Hän saattaa silti olla harjoittelemassa soittamisen kannalta olennaisia taitoja, ja luomassa omaa suhdettaan soittimensa kanssa. Lapselle soitin voi olla kuin luotettava ja rakas ystävä, jolle voi kertoa kaiken ja jonka kanssa voi oppia käsittelemään tunteita.

Vaihtelu

Tämä tunne on varmasti tuttu meille kaikille: joinain päivinä ei motivaatio vain riitä. Kun huomaat, että lapsella on harjoittelun suhteen huono päivä, voit kokeilla jos vaihtelu harjoittelussa auttaisi. Pyydä häntä soittamaan kerran eri paikassa kotia (esimerkiksi kylpyhuoneessa kaikuu jännästi!), pitämään konsertti pehmoleluilleen tai kokeilemaan, miten hitaasti tai nopeasti hän osaa soittaa kappaleensa. Jos hän ei tosiaan yhtään halua soittaa, voit kokeilla mitä tapahtuu, jos yrität soittaa jotain hänen soittimellaan. Saattaa olla, että hän toteaa sen kuulostavan hirveältä ja haluaa näyttää sinulle, miten soitinta soitetaan oikein. Ja jos mikään ei toimi, anna olla. Uusi päivä, uusi mahdollisuus!

Nämä eivät ole lastenpsykologin antamia vinkkejä tai jokaisen lapsen kohdalla toimivia yleispäteviä ohjeita, vaan yhden soitonopettajan henkilökohtainen mielipide. Olen kuitenkin pohtinut asiaa jo pitkään, ja jalostanut mielipiteitäni opiskelujeni aikana kuulemieni huippupedagogien ja psykologien luentojen ja kirjojen pohjalta, omien opetuskokemuksieni perusteella ja lukuisten kollegoideni kertomuksia kuullessani. Toivon, että joku teistä löytää vinkeistäni apua. Mukavaa soittoharjoittelua! 🙂

Vinkkejä uuden laulun opetteluun

Usein lapsi oppii uutta ihan huomaamatta, mutta entä jos hän haluaakin oppia uuden laulun, joka tuottaa hänelle haasteita? Tai jos lapselle haluaa tavoitteellisesti opettaa jonkin tietyn laulun? Tässä postauksessa on muutaama vinkki siihen, miten lasta voi tukea oppimisprosessissa ja samalla välttää mahdollisia turhautumisia.

Ei turhaa kiirettä

Oppiminen tapahtuu parhaiten ja melkein kuin vahingossa, kun se on siroteltu pienissä paloissa pitkin päivää. Älä turhaan yritä saada lasta oppimaan tai muistamaan kokonaista uutta ja hankalaa laulua kerralla, vaan toista vaikkapa ensimmäistä säettä tai lausetta monta kertaa päivän aikana. Onko sillä väliä, jos oppimisessa kestää muutaman päivän tai viikon kauemmin? Kun samaa, tarpeeksi lyhyttä pätkää kerrataan usein, pystyy lapsi muistamaan sen vielä pidemmänkin ajan päästä.

Valitse oikea hetki

Ehkä itsestäänselvää, mutta älä turhaan yritä saada lasta oppimaan mitään, kun hän on väsynyt tai nälkäinen. Myös muskarissa tai soittotunneilla pyritään tietoisesti ajoittamaan uuden opettelu heti alkulämmittelyn tai tervetulolaulun jälkeen, kun energiaa on eniten.

Anna malli

Lapsi tarvitsee mallin, jota matkia. Kuuntele laulua usein tai laula itse!

Yksinkertaista

Jos laulu on lapselle haastava, mieti miten voisit yksinkertaistaa sitä. Tällaisia keinoja ovat mm. leikin jättäminen pois, vain laulun sanojen sanominen loruna ilman melodiaa, melodian hyräily ilman sanoja, vaikeiden sanojen lausumisen tai merkityksen opettelu erikseen, pelkän mahdollisen leikin tekeminen laulua kuunnellessa. Kun ensin harjoittelemanne asia sujuu hyvin, voit lisätä haastetta. Mieluiten kuitenkin vähän kerrallaan! Tämä voi välttää turhautumista ja tehdä oppimisesta mielekkäämpää ja nautinnollisempaa.

Auta hahmottamaan kokonaisuus

Ymmärtääkö lapsi, mistä laulussa on kyse? Voi auttaa, jos kerrot hänelle lyhyen yhteenvedon tai tarinan laulun tapahtumista. Kun laulu on vähän tutumpi, anna hänen myös kertoa itse, mitä laulussa tapahtuu!

Mikä tunnelma?

Miltä laulu kuulostaa? Onko se surullinen, iloinen, nopea, hidas, hassu tai kummallinen? Jos keksitte lapsen kanssa sanan tai sanoja, jotka kuvailevat laulua hyvin ja jotka lapsi varmasti ymmärtää, voi hänen olla helpompi muistaa miltä juuri tämä laulu kuulosti ja erottaa se muista lauluista.

Näköaisti avuksi

Ehkä lasta auttaa, jos piirrätte laulun tarinan yhdessä paperille? Näin lapsen voi olla helpompi muistaa esimerkiksi laulun säkeistöjen järjestys. Ja piirtäminen on varmasti kivaa tekemistä teille molemmille!

Älä auta liikaa

Välillä pienten aloittelijoiden soittotunneilla näkee vanhempia, jotka ovat pyrkivät aktiivisesti korjaamaan lastensa virheitä – usein jo ennen kuin ne edes tapahtuvat. Tämä saa lapsen epävarmaksi omista kyvyistään ja sen lisäksi pelkäämään virheitä. Anna lapsen siis myös yrittää välillä rauhassa itse vaikkei kaikki heti onnistuisikaan täydellisesti. Auta vasta kun apuasi todella kaivataan tai lapsi pyytää sitä itse!

Muista kannustaa!

Muista rohkaista ja kannustaa lasta pienenkin onnistumisen jälkeen! Näin lapsi saa onnistumisen kokemuksia ja hänen itsetuntonsa kohoaa. Samalla hän iloitsee, kun tuntee oppineensa jotain. Vältä kuitenkin valehtelua, yritä sen sijaan löytää jotain aidosti positiivista sanottavaa (oli se sitten rohkeasti yrittäminen tai kaksi oikeaa ääntä tai sanaa kymmenen ensimmäisen joukossa). Lapsi varmasti arvostaa palautettasi ja on riemuissaan, kun huomaa sinun olevan tyytyväinen ja aidosti innoissasi hänen oppimisestaan!

Toivottavasti näistä vinkeistä on teille hyötyä! ❤

Laula oikein lapsen kanssa!

Mitä pitää ottaa huomioon kun laulaa yhdessä lapsen kanssa? Tiedätkö mikä on lapsesi ääniala, eli mukava korkeus laulaa? Millaiset laulut ovat sopivia lapsen laulettavaksi? Annan teille tässä postauksessa muutamia yksinkertaisia vinkkejä, jotta laulaminen olisi lapsen tervettä äänenkäyttöä edistävää ja samalla mahdollisimman hauskaa.

Laulettavan laulun ominaisuudet

Lapsi oppii laulamaan yleensä samoihin aikoihin puheen kehittymisen kanssa. Aluksi hän ei kuitenkaan osaa todennäköisesti hallita laulamaansa äänenkorkeutta, tai saattaa pysytellä vain yhdessä tai kahdessa eri äänessä laulun melodiasta riippumatta. Tämä kehittyy kuitenkin harjoittelemalla ja lapsen oppiessa ajan kuluessa hallitsemaan ääntään paremmin sekä puhuessaan että laulaessaan. ”Oikein laulaminen” ei ole ominaisuus jonka kanssa synnytään, vaan opittava taito. Usein lapset, joiden kotona musiikki on paljon läsnä arjessa alkavat kuitenkin harjoitella laulutaitoaan aikaisemmin ja saattavat tämän vuoksi laulaa sujuvammin kuin lapset, jotka kuulevat musiikkia vain harvoin tai heitä ei rohkaista siihen.

Laulun pituus

Ehkä itsestäänselvää, mutta pieni lapsi ei pysty muistamaan vaikeita laulunsanoja eikä pitkää melodiaa. Eli mitä pienempi lapsi, sitä yksinkertaisempi laulu!

Suuret hypyt

Oppiessaan laulamaan lapsi ei vielä pysty hallitsemaan ääntään hyvin. Hän pystyy ehkä laulamaan vain muutaman eri äänen, eikä kykene tekemään isoja hyppyjä laulaessaan. Yksi hyvä esimerkki helposta ensimmäisestä laulusta voisi olla Aurinkolaulu (alla). Sen sijaan esimerkiksi Hämä-hämä-häkki -laulussa on useampi iso hyppy, jotka ovat lapselle haastaavia, ja itse jättäisinkin sen vuoksi tämän laulun harjoittelun reilusti myöhemmäksi. Lapsen kannalta olisi parempi valita lauluja, jotka pysyvät muutaman (5-6) sävelaskeleen alueella, joita löytyy paljon (mm. Jänis istui maassa, Ukko Nooa, Tuiki tuiki tähtönen…).

Aurinkolaulu (kansanlaulu)

Sävelkorkeus

Lapsen ääniala on yleensä korkeampi kuin aikuisella eivätkä pojat ja tytöt eroa tässä suhteessa toisistaan ennen murrosikää. Musiikissa sana transponointi tarkoittaa kappaleen sävelkorkeuden muuttamista, esimerkiksi niin että se olisi teknisesti helpompi soittaa jollakin soittimella tai mukavampi laulaa. Lapsen kanssa laulaessaan aikuisen kannattaa valita äänenkorkeus, jossa lapsen on hyvä laulaa ja transponoida laulu tälle korkeudelle. Tässä ei ole mitään monimutkaista: sen kun vain aloitat melodian eri äänestä! Tässä voi halutessaan käyttää apuna jotakin soitinta tai vaikka kännykkään ladattavaa viristysmittaria, näin pystyt aloittamaan tietyn laulun joka kerta samalta korkeudelta.

Lapsen ääniala selviää parhaiten kokeilemalla. Pyydä häntä aloittamaan yksin joku tuttu laulu: todennäköisesti hän spontaanisti laulaa niin, että se tuntuu mukavalta. Voit myös yksinkertaisesti tarkkailla häntä laulaessanne, vaikuttaako hänellä olevan mukavampi laulaa laulussa esiintyvien korkeiden vai matalien äänten aikana? Muita kuulemiani vinkkejä ovat pyytää häntä matkimaan paloauton ääntä tai esittävänsä, että nauttii hyvästä ruoasta ”mmm”-äänellä. Näden pohjalta voit tehdä päätelmiä siitä, mikä lapsellesi on sopivin korkeus laulaa. Useimmiten helpoimmin laulettavat äänet sijoittuvat ensimmäisen oktaavin alueelle, noin d1-a1 (esimerkki alla), äänialan laajeten tästä iän myötä.

Laulaminen vai kuuntelu?

Erikseen voi olla kuuntelulauluja, joita lapselle voi laulaa tai hänen kanssaan levyltä kuunnella ja vaikkapa leikkiä mukana. Nämä laulut voivat olla monimutkaisempia, koska tällöin lapsen ei oleteta laulavan itse. Näissä lauluissa voi myös olla enemmän vaihtelua, koska lapsen ei tarvitse oppia niitä yhtä syvällisesti. Esimerkiksi edellä mainittu Hämä-hämä-häkki voisi olla hyvä kuuntelulaulu, jonka mukana voi myös leikkiä.

Lyhyesti laulutekniikasta

Lauluasento

On vaikeaa laulaa hyvin, jos istuu kyyryssä, hartiat lysyssä ja pää painuksissa. Kokeile vaikka itse! Lasta kannattaa rohkaista ryhdikkääseen asentoon laulaessaan (selkä suorassa, hartiat rentoina, pää pystyssä, suu tarpeeksi auki). Huomaatte muutoksen äänessä todennäköisesti heti!

Hengitys

Loogista kyllä, laulamiseen tarvitsee ilmaa! Yritä saada lapsi ennen laulun aloitusta ja tauoilla hengittämään syvään sisään, jotta hänellä riittäisi tarpeeksi ilmaa laulua varten. Hyvä mielikuva voisi olla, että ilmaa tarvitaan tarpeeksi synttärikakun kynttilöiden puhaltamiseen. Syvään hengitykseen auttaa hyvä lauluasento!

Ei ujostella!

Rohkaise lasta laulamaan kuuluvalla äänellä mutta kauniisti. Väärin laulamista ja virheitä ei ole, anna lapsen laulaa omalla äänellään niin kuin hänestä hyvältä tuntuu! Kun lapsi saa rauhassa kehittää lauluääntään omalla tavallaan, laulamisesta tulee hänelle luonnollista ja nautittavaa.

🎵

Sanottakoon vielä loppuun, että en siis itse ole koulutettu laulaja tai laulunopettaja. Nämä vinkit ovat kuitenkin tarttuneet mukaani musiikki- ja pedagogiikkaopintojeni myötä, ja olen itse kokenut ne toimiviksi muskaria pitäessäni tai laulaessani pienten oppilaideni kanssa. Olen kuitenkin tahallani jättänyt yksityiskohtaisemmat laulutekniset ohjeet pois. Kaikki vinkit eivät varmasti tässäkään aiheessa sovi kaikille, ja tärkeintä onkin, että lasta tukee hänen tarvitsemallaan tavalla, eikä pakota häntä mihinkään, mikä ei tunnu hyvältä. Erityisesti laulujen valinnassa tulisi tietysti kuunnella lasta, varmasti hän laulaa mieluiten lauluja joista tykkää!

Toivon, että näistä vinkeistä on teille iloa!

Miten kehittää vauvan tai alle kouluikäisen rytmitajua?

Rytmi on yksi musiikin peruselementeistä, ja sitä voi lapsen kanssa kehittää helpoilla ja hauskoilla leikeillä ja harjoituksilla. Liike ja rytmi ovat läheisesti tekemisissä keskenään, ja niinpä rytmitajua kannattaakin harjoitella usein liikkeen avulla. Monesti ihmiset reagoivat kuulemansa musiikin rytmiin kehollaan. Muistatko itse joskus vaikkapa kuulleesi vauhdikasta musiikkia ja olet huomaamattasi jotenkin alkanut liikkua sen tahtiin, vaikka liikuttamalla varpaitasi kengän sisällä? Muistatko, miten hyvältä voi tuntua irrotella musiikin tahtiin tanssilattialla? Tai tanssimalla ympäriinsä kotona? Jo pienikin lapsi voi kokea hvyänolon tunnetta liikkuessaan musiikin tahdissa.

Keinuminen

Musiikin tahtiin keinuminen on usein vauvan ensimmäisiä kokemuksia rytmistä. Kehtolauluja laulaessaan ja puolelta toiselle keinuessaan tai hitaasti astellessaan voi äiti jo ennen lapsen syntymää rauhoitella lastaan musiikin ja rytmin avulla. Pienen vauvan kanssa on tämä hyväksi havaittu keino, kun lasta yritetään saada nukkumaan.

Leikki-ikäisen kanssa voi myös hyvin kokeilla keinumista, joko musiikin tahtiin tai ilman. Tämä on samalla hyvä tasapaino- ja koordinaatioharjoitus lapselle. Kuinka paljon voi keinua ennen kuin kaatuu? Onnistuuko keinuminen myös eteen ja taakse vai onko se helpompaa vasemmalta oikealle? Leikkiä voi esimerkiksi huojuvia puita tuulessa.

Sopivaa musiikkia: useimmat kehtolaulut

Tuuti tuuti (esittäjä Vuokko Hovatta,  albumi Unihiekkaa – rakkaimmat tuutulaulut 2005)

 Kävely tai astelu

Reagoigo vauva sylissäsi siihen, jos ensin kävelet musiikin tahdissa, ja sen jälkeen tahallasi eri tahdissa? On todennäköistä, että vauva pysyy rauhallisempana, kun musiikin rytmi ja kävelyvauhtisi sopivat yhteen. Onko musiikin tempolla, eli nopeudella, vaikutusta tähän?

Kun lapsi osaa kävellä varmasti, on hauskaa harjoitella hänen kanssaan eri kävelytyylejä, esimerkiksi hiipimistä, miniaskelia, suurempia harppauksia, askelia sivusuuntaan jne. Voit laittaa musiikin soimaan, ja voitte lapsen kanssa kävellä eri tyyleillä musiikin tahdissa. Onko jokin kävelytyyli helpompi toteuttaa hitaamman, joku nopeamman musiikin soidessa? Voitte myös kokeilla reagoida musiikin äänenvoimakkuuteen: jos musiikki soi hiljempaa, ovat askeleetkin varovaisia (hiipien) ja toisinpäin (tömistäen).

Sopivaa musiikkia: musiikki, joka on kävelytempossa (ei liian hidas eikä liian nopea). Esimerkiksi erilaiset marssit ovat usein sopivia, mutta myös lastenlaulut kuten Jaakko kulta, Elefanttimarssi tai Täti Monika.

F. Schubert: Marche Militaire (Op. 51, D. 733)

 Taputus

Monet lapset yrittävät automaattisesti taputtaa mukana, kun innostuvat kuulevansa vauhdikasta musiikkia. Jo vastasyntyneen kanssa voi harjoitella tätä valmiutta taputtamalla musiikin tahdissa varovasti vauvan kehoon (aivan pienen vauvan kanssa vaikka vain hellästi yhdellä sormella). Muutaman kuukauden ikäisen kanssa voi vauvan käsiä taputtaa varovasti yhteen, tai niillä taputtaa vauvan reisiin tai vatsaan.

Leikki-ikäinen osaa taputtaa itse. Jos haluaa harjoittaa lapsen koordinaatiota, ovat sopivia leikit, joissa lapsi esimerkiksi taputtaa kaksi kertaa reisiin, kerran vatsaan ja kerran käsillään. Aikuinen voi vapaasti helpottaa tai vaikeuttaa leikkiä lisätessään tai vähentäessään esimerkiksi taputettavien kehonosien määrää. Samaa taputuskaavaa voi toistaa lastenlaulun läpi, tai tätä voi käyttää pelkästään koordinaatioleikkinä jättäen musiikin pois. Tällöin aikuinen näyttää esimerkin ja lapsi yrittää imitoida tätä. Lapsen innostuessa rooleja voi myös kokeilla vaihtaa niin, että lapsi keksii erilaisia taputusrytmejä, jotka aikuisen täytyy toistaa.

Sopivaa musiikkia: mikä tahansa musiikki, jossa on selkeä rytmi. Esimerkiksi useimmat vauhdikkaammat lastenlaulut, kuten Pikkuiset kultakalat tai Bussilaulu (pyörät ne pyörivät ympäri…)

 Hyppely

Vauvasta on usein mukavaa, kun sitä hypitetään sylissä tai vähän isomman lapsen kanssa kainaloista nostamalla.

Vaikka alle kouluikäinen lapsi osaisi hypellä kuinka hyvin, voi musiikin tahtiin hyppiminen silti olla vaikeaa. Tahdissa hyppääminen vaatii paljon ennakointia ja koordinaatiota, ja jollei lapsi itse keksi hypellä musiikin tahdissa, voi olla lapselle palkitsevampaa pysytellä astelussa ja harjoitella hyppimistä erikseen.

Sopivaa musiikkia vauvan sylissä hypyttelyyn: ratsastusaiheiset laulut, kuten I-ha-haa tai Körö koko kirkkoon, joita voi laulaa hitaasti tai nopeasti

Sopivaa musiikkia vauvan nosteluun: hyppimisaiheiset laulut, kuten Pienet sammakot tai Jänis istui maassa

 Tanssiminen

Laita musiikki soimaan, ota vauva syliin ja tanssahtele ympäri asuntoa! Voit myös varovasti tehdä vauvan keholla yksinkertaisia tanssiliikkeitä, esimerkiksi varovasti suoristaa ja koukistaa vauvan käsiä musiikin tahtiin.

Tanssin harrastamiselle leikki-ikäisen lapsen kanssa on rajana vain mielikuvitus! Voitte liikkua aivan vapaasti niin kuin hyvältä tuntuu, tai matkia toistenne tanssikuvioita. Myös erilaisia esineitä voi käyttää hyödyksi, kuten esimerkiksi ihanasti perässä leijuvaa huivia tai hauskasti kopisevia kenkiä. Tanssi voi myös olla hyvä mahdollisuus opetella eri kehonosien nimiä.

Sopivaa musiikkia: mikä tahansa musiikki, jonka tahtiin tekee mieli liikkua!


Kenkärokki (sävel ja sanat J. Ollaranta)

 Soittaminen ja laulaminen

Musiikin mukana voi lyödä tahtia millä tahansa soittimella helistimestä alkaen. Vauvaa voi ajoittain yrittää saada helistämään musiikin rytmissä kädestä pitäen. Leikki-ikäisestä on hauskaa laulaa musiikin mukana, tai kokeilla erilaisia kotoa löytyviä soittimia (tähän liittyen tulossa postaus myöhemmin) ja soittaa mukana musiikin tahtiin.

Sopivaa musiikkia: mikä tahansa musiikki, mikä innostaa soittamaan ja laulamaan mukana!

10 syytä musisoida lapsen kanssa

1. Yhteinen tekeminen

Musisointi on parhaimmillaan kullanarvoista yhteistä tekemistä, josta lapsi nauttii, ja samalla oppii sosiaalisia taitoja. Musisointi voi olla vanhempien ja lasten välistä tai koko perheen laatuaikaa, lasten keskinäistä (ohjattua tai vapaata) hauskanpitoa vaikka muskarissa tai leikkikentällä tai lapsen omaa musikaalista leikkiä tai kokeilua. Varsinkin yhdessä musisoinnista voi kuitenkin jäädä elinikäisiä kultaisia muistoja sekä lapsille että aikuisille. Ei sillä niin väliä missä musisointi tapahtuu, kunhan lasta rohkaistaan siihen!

2. Mieliala paranee

Musiikilla on monia positiivisia vaikutuksia mielialalle. Se voi rauhoittaa, vähentää stressiä ja saada paremmalle tuulelle. Nämä vaikutukset voivat alkaa jo ennen syntymää, ja jatkuvat koko elämän läpi. Jo mieleisensä musiikin kuuleminen vaikuttaa positiivisesti, mutta vielä suuremman hyvänolon tunteen voi saada laulamalla, soittamalla, liikkumalla tai muuten musisoimalla itse. Kun seuraavan kerran olet huonolla tuulella, kokeile laulamista!

3. Koordinaation harjoittelu

Musiikki innostaa käyttämään kehoa eri tavoin. Tanssimalla, heilumalla, tahdissa kävelemällä, taputtamalla tai soittamalla opettelee lapsi monimutkaisiakin koordinaatiotaitoja melkein huomaamatta!

4. Musiikki on rakkauden osoitus

Varsinkin laulaminen voi olla todella henkilökohtainen ja intiimi tapa osoittaa välittämistä. Kun esimerkiksi tuoreet vanhemmat laulavat pienelle vauvalleen, näyttävät he samalla miten onnellisia vauvan kanssa ovat ja miten paljon häntä rakastavat. Vuorovaikutussuhdetta vanhemman ja lapsen välillä voi kehittää yhdessä musisoimalla, oli lapsi sitten minkä ikäinen tahansa.

5. Kielen kehitys

Musisointi ja musiikin kuunteleminen parantaa lapsen kykyä erottaa kuulemastaan eri korkeuksia, rytmejä ja sävyjä. Tämä auttaa eri äänteiden erottamiseen puheesta ja voi näin jouduttaa puhumaan oppimista. Laulamisen avulla voi myös kartuttaa sanavarastoa: lastenlaulut sisältävät usein sanoja ja lauseita, joita emme arkikielessä välttämättä käyttäisi. Rytmi ja melodia voivat lisäksi auttaa painamaan uusia sanoja tai lauseita mieleen.

6. Luovuus

Musiikin parissa lapsi voi hyvin harjoittaa luovuuttaan esimerkiksi keksimällä omia sävelmiä tai uusia sanoituksia tuttuihin lauluihin tai etsimällä erilaisia ääniä kodin eri esineistä ja leluistaan. Musiikkia saa jokainen tehdä juuri omalla tyylillään!

7. Musiikin arvostus

Jos lapsi pääsee kuulemaan monia eri musiikkityylejä ja näihin suhtaudutaan avoimesti, oppii lapsi myös arvostamaan musiikkia monipuolisesti. Sama pätee myös vaikkapa kirjallisuuteen, kuvataiteeseen tai urheiluun. Kaikista taiteen muodoista, urheilulajeista tai musiikkityyleistä ei tietenkään tarvitse tykätä, mutta avoin suhtautuminen maailmaan on varmasti silti yksi monen kasvattajan päämääristä.

8. Keskittymiskyky

Uuden opettelu vaatii aina keskittymistä, ja musiikin parissa lapsi voi erinomaisesti harjoitella tätä taitoa. Uuden laulun opettelu tai vaikkapa jonkin soittimen kokeilu voi temmata täysin mukaansa, ja monesti lapset jaksavatkin keskittyä yllättävän kauan kun ovat riittävän kiinnostuneita jostain asiasta.

9. Onnistumisen tunne

Musiikin kautta lapsi kohtaa erilaisia isoja ja pieniä haasteita, kuten uusien laulunsanojen opettelu tai rytmileikin koordinaation hallinta. Kun lapsi selviää näistä haasteista, huomaa hän parhaassa tapauksessa oppineensa jotain uutta ja hänen itsetuntonsa kohoaa.

10. Hauskanpito

Tärkein viimeisenä mutta ei tosiaankaan vähäisimpänä: yhdessä musisointi on hauskaa!


Tässä listassa on varmasti jo riittävän monta syytä musiikin harrastamiseen kotona, vaikka sitä voisikin jatkaa varmaan loputtomiin! Toivon tämän blogin antavan teille inspiraatiota nautinnollisiin musiikkihetkiin lasten kanssa. Sen ei ole tarkoitus korvata muskareita, lauluryhmiä tai soittotunteja, vaan yksinomaan jakaa muusikkoäidin enemmän tai vähemmän viisaita vinkkejä yhdessä tekemiseen. Jokainen perhe ja lapsi on erilainen, ja varmaa on, että kaikki ideat eivät toimi kaikille. Tämän vuoksi olen erittäin iloinen palautteestanne ja kommenteistanne! Näin voin ensinnäkin kehittää blogiani toiveidenne mukaisesti, mutta intohimoisena musiikkipedagogina olen myös aidosti kiinnostunut vinkkieni käytännön toimivuudesta ja aivan erityisesti siitä, miten lapsenne ottavat ne vastaan.

Musiikin iloa! ❤